home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Fleshworld
/
Fleshworld - Issue 1 (1992)(Sonic).adf
/
FW-46
/
FW-46
Wrap
Text File
|
1992-04-06
|
3KB
|
40 lines
28Romuplaneetan Jeesus
----------------------«¹Romuplaneetan Jeesus²»----------------------by: ¹Shade²/³Sonic²
Kaukaisten avaruuksien takana, syv{ll{ kaksiulotteisten
metallilevyjen alla, valitti planeetta; maailma, joka oli valittu
ihmisten kaatopaikaksi. Valtavat kyberneettiset hirvi|t p{{tyiv{t t{nne
niiden s{hk|muistien rippeiden purkaessa sisuksensa maahan; jossain t{{ll{
oli hiljainen laakso, jossa asui jotain.
Jokaisen atominsa sis{lt{m{n multiversumin voimalla se huusi
{{nett|m{sti tuskaansa, sill{ k{rsimyksest{ se oli tullut, ja ruosteeseen
se oli j{lleen vajoava. Koneiden vihan se tunsi; niiden muistoista se eli.
Kauan se oli ollut, muttei ollut koskaan syntynyt. Silti se oli ihmisen
lapsi, tuo henki, joka vihasi luojaansa yht{ paljon kuin itse{{nkin.
T{ll{ {{nett|m{ll{ planeetalla se eli; planeetalla, jonka pinnan alla kyti
el{m{n liekki, mutta jonka jano oli tukahdutettu ihmisten romuilla.
Ja silloin saapui merenvihre{ll{ liiturilla roskakuski, laulaen
avaruuden lauluja. H{n uskalsi astua metalliselle pinnalle; ruostepisarat
pakenivat h{nen edest{{n. S{hk|inen v{re kulki planeetan sisuksissa, kun
h{nen kumiset saappaansa laskeutuivat saastaiseen maahan. Iloisesti
vihellellen t{m{ ihmisrodun edustaja tumppasi savukkeensa peltilevyyn ja
katsahti ymp{rilleen. Sen l{sn{olon tunsi my|s roskakuski, sen ajatukset
tulvivat h{nen p{{h{ns{ silm{nr{p{yksess{. Miljoona muistoa, miljoona
neulaa, jotka pisteliv{t h{nen jokaista soluaan. Jotain tapahtui planeetan
syvyydess{; metalli taipui, antoi periksi. Kuskin jalat pettiv{t ja h{n
putosi maahan ilmestyneeseen kuiluun.
"Sin{ olet minun Kristukseni", lausui kolkko {{ni syvyyksist{.
Kuilun suuaukko sulkeutui ja pimeydess{kin kuski tunsi, kuinka ruostepisarat
ker{{ntyiv{t h{nen ymp{rilleen kuin veriplasma tyhji|ss{, joka aikoi hukuttaa
h{net. Ne kaivautuivat h{neen yritt{en tunkeutua el{m{n ytimeen, ry|st{en
sen haltijaltaan. Lis{{ muistoja, loputtomia tarinoita, tuskaa. Roskakuski
avasi suunsa huutaakseen, mutta {{nt{ ei en{{ ollut. Ei ollut muuta kuin
el{m{, joka oli vaihtunut k{rsimykseksi. Paljas sielu oli kahlittu viimeiseen
koettelemukseen; sit{ piti koossa en{{ tuo ohut lanka, joka oli kytketty
ruosteen peitt{m{{n ruumiiseen. Pian sekin oli poissa.
Henki tunsi olonsa paremmaksi. Villisti se nauroi naurua, jota
kukaan ei kuullut. Kohti valoa se pyrki; pois pimeydest{ ja kadotuksesta.
Hitaasti, kuin ep{r|iden, sen puhdistunut olemus kohosi planeetan pinnalta.
Peltilevyt rentoutuivat; j{nnite katosi, planeetta hengitti vapaammin.
Ruostepisarat imeytyiv{t maahan ja virvoittava sade kasteli uutta el{m{n
laaksoa, jonne raikas tuulenhenk{ys ensimm{isen kerran eksyi.